Sotilasjuntta Kreikkaan - Eurofundamentalistien "Prahan kevät"?

Olen jo useaa kertaan maalaillut kirjoituksissani ja kommenteissani sitä mahdollisuutta, että Kreikan kriisi voi johtaa maassa sotilasvallankaappaukseen. Jos nimittäin Kreikan kansa "äänestää väärin" eliitin mielestä, voi pankkiirit todeta, että ehkäpä Euroopassa pitää tehdä sama, mitä suurpääoma on tehnyt monissa kehitysmaissa menneillä vuosikymmenillä. Eli jos velkojilla uhkaa tulla suurtappioita, aletaan laskea, voitaisiinko saatavat periä laittamalla maahan pankkien ja EU:n tukema "perinteinen perintätoimisto" eli sotilahallitus.

Vastaavia pankkien ja suuryhtiöiden tukemia sotilasjunttiahan on ollut mm. Etelä-Amerikassa ja Afrikassa 1960 - 1980-luvuilla. Eli jos suurpääoman edut olivat uhattuna demokraattisesti valitun hallituksen tai laitavasemmiston vallankumousten uhan takia, iso raha osti maahan sotilasjuntan huolehtimaan siitä, että raaka-aineet, korot ja voitot virtasivat edelleen ulos maasta.

Kreikkaan sijoitetun pääoman menetyksen ja saatavien perimisen lisäksi nyt on kyse koko Europrojektista; Kreikan ero ja/tai konkurssi kun uhkaa koko rahaliittoa ja EU:n olemassaoloa. Ja Europrojektiin on pistetty todella paljon pääomaa. Eikä pelkästään aineellista tai taloudellista, vaan valtavat määrät poliittista uskottavuutta ja ideologista pääomaa.

Kreikan kriisi voi laukaista sellaisen myrskyn, joka voi saattaa poliittiseen ja aatteellisen vararikkoon valtavan määrän puolueita ja suurimman osan eurooppalaisista poliitikoista, jotka ovat vannoneet EU:n ja europrojektin nimeen jo yli 20 tai jopa 30 vuotta. Kyse on uhkaavasta arvovalta-tappiosta, joka vetää vertoja kommunistien poliittiseen ja aatteelliseen krapulaan Neuvostoliiton romahdettua.
Pohjimmiltaan kyse on ylpeydestä, joka uhkaa nyt käydä lankeemusten edellä.

Ovatko euromaiden johtavat poliitikot ja Brysselin politrukit, jotka ovat vuosikymmenet saarnanneet eurounelmahöttöä, valmiit nöyrtymään? He ovat jo kriisin kuluessa joutuneet käytännössä tunnustamaan, että "pölhöpopulistit" ovat olleet oikeassa alusta asti, mutta ovatko he nöyrtyneet tarpeeksi? Pitääkö EU kiinni siitä riippakiveksi muodostuneesta periaatteesta, että "Euro is irreversible", kuten Barroso sanoi? Ovatko europolitrukit valmiita antamaan perää lähes kaikesta mitä ovat saarnanneet?



Minä väitän ja uskon etteivät ole, eivät ainakaan vielä.

Eurouskovaiset eli eurofundamentalistit ovat sen sijaan valmiit, kuten neuvostokommunistit 1968 Tshekkoslovakiassa, tekemään oman "Prahan keväänsä" mieluummin kuin päästämään irti mätänevästä, mädälle perustalle rakennetusta unelmastaan.

Kuten edellisessä kirjoituksessani sanoin, olen melko varma, että eliitti on valmis mieluummin tekemään vaikka parit kansanmurhat kuin perääntymään eurounelmastaan. Joku pankkien ja EU/NATO-maiden enemmän tai vähemmän avoimesti tukema sotilasjuntta on siis vielä pientä näille mustasieluisille paatuneille Brysselin eurofasisteille. Onko edessä siis "Ateenan kevät"?

"Σκοτώστε τους επιτρόπους, οι σκύλοι τρελός!" (* - Voin jo sieluni silmin kuvitella, miten raivoisat kansanjoukot - miehet, naiset, teinit ja vanhukset - polttelevat EU:n lippuja ja koittavat polttopulloin ja kevein käsiasein yksissä tuumin (jälleen kerran) torjua saksalais(valmisteisten)tankkien vyöryä Ateenan kaduilla - turhaan, sillä demokratia ja kansa on hylätty ja uhrattu pankkien ja pääoman alttarille...

Toivottavasti näin ei käy.


-------------------------------------------------
(* 'Tappakaa komissaarit, nuo hullut koirat!')